Taiwanin teelajikkeet
Vaikka tee usein jaetaan vain kahteen lajikkeeseen, Camellia Sinensikseen ja Camellia Assamicaan, viljellään eri puolin Aasiaa huomattavasti useampaa lajiketta. On lähes mahdotonta käydä läpi kaikkia eri teelajikkeita, joten tyydymme tällä kertaa tarkastelemaan ainoastaan Taiwanin yleisimpiä lajikkeita.
Taiwanin teehistoria
Vaikka Taiwanissa on kasvanut villejä teekasveja jo satoja vuosia, katsotaan saaren teehistorian alkaneen noin 1800-luvun puolivälissä tai 1900-luvun alussa. Tällöin ensimmäiset teekasvit tuotiin Taiwaniin Kiinan Fujianista. Maahantuodulla lajikkeella on useita nimiä, joita ovat ainakin Chin-shin,Ching Xin, Qingxin sekä Ruanzhi ja Luanze ("soft-stem"). Joskus soft-stem erotetaan muista aidoksi ja alkuperäiseksi Kiinasta tuoduksi lajikkeeksi, josta Chin-Shin olisi jalostettu pitkällisen työn tuloksena. Erikseen voidaan vielä laskea Chin-Shin Da Pa tai Da Mo, jota käytettiin lähinnä vihreän teen valmistamiseen japanilaismiehityksen aikana. Oli miten oli, Qingxin on nykypäivänä suosituin teelajike Taiwanissa, varsinkin korkeissa vuoristoissa kasvatettuna.
Japanilaismiehityksen perintö
Japanilaismiehityksen aikana japanilaiset tutkivat ja kehittivät paljon Taiwanin teelajikkeita. Kun japanilaiset vetäytyivät saarelta toisen maailmansodan jälkeen, he jättivät jälkeensä myös tämän huomattavan työn tulokset. Vuonna 1945 Wu Zhenyi alkoi kehittämään uusia teelajikeita tuhansista taimista, jota japanilaiset olivat jättäneet taakseen. Vuonna 1981-1982 hän onnistui kehittämään uuden lajikkeen, jonka alkuperäinen nimi oli TaiCha #12, mutta jonka nimeksi myöhemmin vakiintui Jinxuan. Qingxiniin verrattuna Jinxuan voi kasvaa jopa 30-50% nopeammin ja se on vastustuskykyisempi tauteja vastaan, jonka vuoksi se saavutti nopeasti suosiota teenviljelijöiden parissa. Lisäksi Jinxuanin aromi on intensiivisen kermainen, johon moni kuluttaja ihastui. Nykyään Jinxuania viljellään lähinnä matalilla korkeuksilla, kun taas Qingxin on säilyttänyt paikkansa High Mountain -teelaatujen lajikkeena.
Wu Zhenyi onnistui kehittämään toisenkin lajikkeen vuonna 1982, jonka alkuperäinen nimi oli Taicha #13, myöhemmin Jade. Jade kasvaa noin 20% nopeammin kuin Qingxing, mutta hieman hitaammin kuin Jinxuan. Lisäksi Jaden satoa on hankala korjata koneitse, jonka vuoksi se ei ole levinnyt yhtä laajalle kuin Jinxuan. Jadessa on luonteikas kukkainen aromi, jonka vuoksi sitä kuitenki arvostetaan paljon.
Neljä vuodenaikaa
Neljäs hyvin suosittu teelajike Taiwanissa on Si-Ji eli Neljä vuodenaikaa (Four Seasons) tai Si-Ji Chuan, Neljän vuodenajan kevät (Four Seasons Spring). Si-Ji Chuan löydettiin teeviljelmältä Mu-Zhasta, jossa se oli risteytynyt luontaisesti. Lajike kasvaa hyvin nopeasti ja sen satoa voi korjata jokaisena vuodenaikana, josta juontaakin nimi Neljä vuodenaikaa. Voimakkaan kasvunsa ja intensiivisen tuoksunsa vuoksi Si-Ji Chuan saavutti suurta suosiota teeviljelijöiden parissa, mutta se ei kuitenkaan ole yltänyt laadussaan Qingxingin tasolle, jonka vuoksi Si-Ji Chuania viljellään lähinnä matalilla korkeuksilla.
Näiden lisäksi Taiwanissa on vielä paljon muitakin lajikkeita, mutta niistä on todella vaikea saada tietoa, ellei puhu tai lue kiinaa. Yllämainitut ovat kuitenkin Taiwanin suosituimmat teelajikkeet, joiden nimet kannattaa painaa muistiin.
